tiistai 27. syyskuuta 2016

My Fair Lady vieraili Omenakarnevaaleilla


Inkeri; kuva: Paula M.
Kun astelin lauantai-aamuna kahdeksan jälkeen kohti Lohjan Museota, niin taivas oli pilviverhon peitossa ja muutama pisara putosi maahan. Lavastaja Jyrki Kakko pörhälsi samoihin aikoihin paikalle autolla, jonka lastina oli kojurekvisiittaa ja esitteitä.

Saana-Maria Tenkanen ja Annina Alanen (Eliza),
kuva: Sari Niinikoski





Pian Jyrki sai kojun koristeltua ja viereen pysähtynyt mies kertoi arvionsa: ”Tämä on paras ständi”. Hienohan se olikin, pitkin päivää saimme kiitosta.


Annina Alanen (Eliza), Iida Koskinen, Inkeri Paananen
ja Taika Tenhunen; kuva: Sari Niinikoski
Aamun sumu ja pilvet hävisivät lähes samaan aikaan, kun kulttuurituottaja Kalle Ryökäs saapui avukseni kojulle.
Oli kiva tavata ja rupatella ryhmänvetäjiemme kanssa. Useimmat heistä olivat jo tehneet varauksia musikaaliesitykseen. Kojulla piipahti myös Avoimen liiton toinen osapuoli Minna T Hakala. Tämä Dario Fon ja Franca Ramen draama tulee ensi-iltaan teatterin kahviotilaan la 28.1.2017. Miesosassa näyttelee Niko T Mikkonen.
Lapsia kiinnosti musikaali Hiidenkartanon Arvoitus, jonka kirjoittaa Sari Niinikoski ja säveltää Joni Pitkonen.

Iida Koskinen, Taika Tenhunen, Joni Pitkonen (Higgins)
ja Mirja Heino; Kuva: Sari Niinikoski
Teatterin ja orkesterin ohjelmisto kiinnosti, saimme myös palautetta menneistä ohjelmista. Moni oli varannut lippunsa musikaaliin ajoissa kuten viereinen kojunaapurimme. Eräs pariskunta oli iloinen kuullessaan, että myös Saukkolan kirjastosta voi ostaa lippuja, jokunen riensi suoraan Prisman myyntitiskille. Kuullessaan musikaalin mahtavan myyntitilanteen osa asiakkaista lupasi mennä heti maanantaina kaupungintalo Monkolan asiakaspalveluun lippuja ostamaan, kunhan katsovat kotona ensin itselleen sopivan teatteripäivän.
Tenoripäivien Mika Pohjosen ja viimevuoden Kolme Muskettisoturia musikaalin levyt tekivät jonkin verran kauppaansa. Levyjä voi tulla ostamaan myös sivistystalosta Teatterin toimistosta.




Markkinakojun edessä. Kuva: Sari Niinikoski




Tunnelma markkinoilla oli leppoisan kiireetön. Ihmiset kulkivat verkkaisesti katsellen kojujen antimia ja nauttien ohjelmasta. Kun Arriba! Big Bandin tahdit vielä kuuluivat esiintymislavalta, asteli My Fair Ladyn näyttelijät ohjaaja Sari Niinikosken johdolla markkina-alueelle, kävivät kojulla tervehtimässä ja lauloivat muutaman laulunkin.


Teatterilaiset esiintymässä karnevaaliyleisölle.
Kuva: Sari Niinikoski


Arriban lopetettua museon piha-alueen lavalla olivat vuorossa teatterilaiset. Esiintyminen teki tehtävänsä ja moni seurasi näyttelijöitä takaisin kojulle, jossa esitteillä oli kysyntää. Myös näyttelijöitä haastateltiin ja kuvattiin. Itsekin taisin päästä kojuineni muutamaan kuvaan.
Omenamarkkinoiden huipennus oli tänäkin vuonna uuden Omenatytön valinta. Kaikkien reippaiden ehdokkaiden joukosta tittelin sai Vilma Hakala, joka on näytellyt Lohjan Teatterissakin. Valinta lämmitti myös teatterisihteerin sydäntä.

Inkeri Paananen
teatterin sihteeri  

Inkeri kojussa. Kuva: Sari Niinikoski




p.s. Kiitokset avusta Jyrki, Kalle, Jani + tytöt, Saija R sekä Petri ja Timot. Halauksia kaikille näyttelijöille ja tietysti Sari-ohjukselle.
t. Inksu

torstai 8. syyskuuta 2016

MUSIKAALIN PALASET- harjoituksista koostuu kokonaisuus



Eliza ja Higgis - Annina ja Joni

Piipahdan aina silloin tällöin teatterilla seuraamassa harjoituksia, jotta osaan kertoa asiakkaillemme kustakin tekeillä olevasta esityksestä. Niin tein myös eilen illalla ja oli hauska nähdä, että kaikki olivat hienosti uppoutuneet musikaalin vaativaan maailmaan.
”Kämpän jostain mä tahtoisin…”, tytöt laulavat ja tanssivat näyttämöllä. Puvustaja vie Ullan mukanaan ja huikkaa ohjaajalle: ”Tuon kuningattaren sitten kohta lavalle!” Yksi myöhästynyt ”sisäkkö” juoksee ovesta, hän on lukenut aikataulua väärin. Miehet käyvät keskustelua aulassa, eivät omaansa, vaan näytelmään liittyvää dialogia. Parikymmentä ihmistä kulkee puvustamossa, lämpiössä, katsomon penkkien välissä ja näyttämöllä, joku pyörittää harjoitusnauhaa ylhäältä käsin.
Kohta kuningatar onkin jo lavalla puvustaja vierellään ja ohjaaja antaa hyväksyntänsä. Ulla sanoo, että aikoo seistä ainakin 5 minuuttia valokeilassa, kun esille pääsee. Koko ajan joku hokee jotain, puhe pulppuaa joka puolelta, joskus ohjaaja joutuu huomauttamaan. Hän pyytää sulkemaan käytävään johtavan oven, ettei häiriinny muiden puheista. ”Mitä sinä nyt siinä pyörit, tämä on meidän oma kohtaus”, sanoo rouva Pearce yhdelle väärään tapahtumaan eksyneelle näyttelijälle.

Tomi asentaa kameraa, jotta voi kotona katsoa miten tanssiaskeleet menevät.  Lavalla herra Higgins esittelee Elizan äidilleen: ”…joka nousi kreivittäristä aaveiden joukkoon.” Kaikki purskahtavat nauruun. ”Ei kun aaveista kreivittärien joukkoon…” Yllätyksekseni lähes kaikki ovat ilman plaria (näytelmätekstiä), siis yrittävät muistaa ulkoa.

Tomi eli Freddy ihastuu Elizaan ja pyrkii tapaamaan tyttöä: ”Mites tää mun pershomma nyt?” Ohjaaja on edellisessä kohtauksessa sanonut, että ei saa olla peffa yleisöön päin. ”Kun soitat ovikelloa, niin sen aikaa se voi olla yleisöön”, sanoo ohjaaja rauhallisesti.

Nauran ääneen katsomossa, kun näyttelijät hukkaavat parinsa kesken tanssin. Miehet purnaavat, kun ohjaaja määrää heidät muuttamaan suuntaa: ”Juuri kun olemme oppineet menemään toiseen suuntaan.”  Ohjaaja laittaa vielä paremmaksi, hän määrää miehet muuttamaan suuntaa kesken pyörimisen ja ohjeistaa: ”Selittäkää vähemmän ja tehkää enemmän, niin tulee parempaa.” Suunnanvaihdot auttavat löytämään parin ulkopiirissä pyörivistä tytöistä.

Seuraavaksi kätellään. Naiset ja miehet pyörivät piirissä ja ottavat toisiaan kädestä, mutta mitä ihmettä: Hoppe tulee tyttöjen suunnasta ja kättelee Jonia. Miten tässä nyt näin kävi? Nauran taas kippurassa. Mirja avustaa tanssien sujuvuudessa: ”Kättelette ensin oikealla, sitten vasemmalla kädellä.” Onnistuuhan se, vähän kömpelöä, mutta entuudestaan tiedän, että jo viimeisissä harjoituksissa ennen ensi-iltaa kaikki on huomattavasti paremmin. Pälyily ympärille loppuu, ei tarvitse enää katsoa, miten naapuri tekee, ryhti nousee. Saana hallitsee jo nyt katseen. Ohjaajan pyynnöstä hän liitää eteenpäin pää pystyssä, katse katsomossa seuraavien näyttelijäystävien päälakia hivellen, niin kauniisti, että kaikki alkavat taputtaa.

Tämä on yksi niitä palasia, joita ohjaaja tarkoittaa kirjatessaan facebooksivulle: ”Musikaali valmistuu pala palalta.” Yksi keskeneräinen pala näkyy taustalla: Koko näyttämön kattava, valkoinen lavastus, keskeneräisine liikuteltavine huone-elementteineen.  Puvustuksesta taas on jo joitain osia näkyvissä näyttelijöiden päällä: pitkiä hameita, upea hattu, joitain takkeja, seassa vilistää vielä tässä vaiheessa näyttelijöiden omia farkkuja ja shortseja, löysiä t-paitoja ja tiukkoja trikoita. Sinfoniaorkesteripalaa on harjoiteltu kapellimestarin kanssa, ensi viikolla on taustanauhan nauhoitus. Näyttämöllä tulee sen lisäksi olemaan pieni liveorkesteri.

Tässä vaiheessa palaset ovat vielä irrallaan, mutta olen luottavaisin mielin, sillä tiedän, että niin kuin aina, kun ensi-ilta pyörähtää käyntiin 29.10, on viimeinenkin palanen löytänyt paikkansa ja My Fair Lady on valmis kohtaamaan yleisönsä!

Inkeri Paananen
teatterin sihteeri


torstai 1. syyskuuta 2016

Teatterisihteerin töihin paluu

Tänään on kulunut kolme viikkoa siitä kun teatterin johtaja Sari Niinikoski löysi minut tuijottamasta tietokoneen ruutua ja hokemasta: ”Tää on ihan erinäköinen. Kuinka noo kooditkin on noin pitkiä, ennen ne oli paljon lyhyempiä.”
Olin palannut vuoden kestäneeltä vuorotteluvapaalta. Ei ole ihan helppoa astua takaisin työsaappaihin. Kotona olin valmistautunut piirtämällä luonnosvihkooni kuvia tulevan kauden näytelmistä: My Fair Lady, Avoin liitto ja Hiidenkartanon arvoitus. Olin löytänyt vapaani aikana uudelleen piirtämisen ja värittämisen, kiitos hittituotteen, värityskirjan. Näin sain itseni lähemmäksi teatterin ohjelmistoa ja työelämää.

Työkaverit toimistolla ja teatterilla ottivat minut hyvin vastaan. Moni kysyi, että miltä tuntui tulla töihin. Ei ihan helppo vastata lyhyesti. Orkesterin intendentti esitti saman kysymyksen, mutta odottamatta vastausta jatkoi: ”Oliko tosi kiva, vai erittäin kiva?” Positiivinen asenne! Niin pitää ollakin, minulla ainakin oli työpaikka, johon palata, vaikka kaikki tuntui aluksi kaaokselta. En enää hallinnutkaan työtäni tosta vaan. Nyt piti hakea ja ihmetellä ja pitää edelleenkin. Osa ohjelmista on muuttunut, uusi älykkäämpi puhelinkin työnnettiin käteen.

Johtaja yritti selittää, ettei tässä ole mitään hätää: ”Varaustilanne on hyvä.” (Kiitos sijaiseni Elina Laineen ja tenoripäivien tehokkaan markkinointiryhmän, joka tilaisuuksissa piti myös teatteria esillä.); ”Teet vain kaiken rauhassa ja omaan tahtiisi ja omaan tyyliisi, kyllä sinä pian sisälle pääset.”

Vieläkin Sari saattaa kuulla minun puhuvan itsekseni: ”Enhän minä osaa edes laittaa noita kuvia tänne sivuille.” ja oivaltavan: ”Ai ne vaan vedetään tohon.” Seuraavana päivänä saan huomata, että yön aikana kuvat ovat hävinneet. Ei tässä kuitenkaan ole kenenkään hengestä kyse, joten asia ei ole niin paha.

Kaiken takkuilun ja lievän epätoivon aikana aina kun asiakas ottaa yhteyttä, muistan miksi olen tässä työssä. Asiakkaat ovat olleet minulle tärkeintä koko pitkän työurani aikana ensin kuntainliitossa (joka oli sama kuin nykyinen Lohjan kaupunki) ja sitten oman kaupungin teatterissa. En näe itseäni työssä, jossa en voisi kohdata asiakkaita.

Onneksi on jotain tuttua: Monet vanhat asiakkaat ovat ottaneet minut vastaan kuin en olisi poissa ollutkaan ja uudet asiakkaat tulevat luontevasti tutuiksi. On mukava saada ihmiset hyvälle tuulelle välittämällä heille tietoa esityksistämme, jotta he voivat ostaa ja varata lippunsa minulta tai jostain toisesta myyntipisteestä, joita on tullut uusia vuoden aikana.

Yritän pitää teidät teatterin hermolla myös tämän sijaiseni aloittaman blogin välityksellä.

Nauttikaamme yhdessä elämyksistä Lohjan Teatterissa, jossa parhaillaan rakennetaan kulisseja, suunnitellaan ja ommellaan pukuja, soitetaan, tanssitaan, lauletaan ja harjoitellaan uutta syksyn klassikkomusikaalia, My Fair Ladyä! (Just rävähti 2355 varausta täyteen, eli kaksi vaille 50% lipuista.)

Tavataan teatterilla!
Inkeri Paananen, teatterin sihteeri

Ohjelmisto syksy 2016 - kevät 2017


 
 

Lohjan Teatterin esityskaudella syksy 2016 - kevät 2017 on luvassa:
lokakuussa My Fair Lady Klassikkomusikaali, Nobel-palkitun kirjailijan
draamakomedia Avoin liitto intiimissä kahviotilassa tammikuussa
(pääosissa Minna Hakala ja Niko T. Mikkonen). Kevätkaudella huhtikuussa
hemmotellaan lapsiyleisöä upouudella fantasiamusikaalilla Hiidenkartanon arvoitus.
Teatterin ystävät tervetuloa taas sankoin joukoin teatteriin! Musikaalin liput myynnissä nyt, muut tulevat myyntiin syksyllä.