Lohjan Teatterin 110-vuotisjuhlamusikaali Kolme Muskettisoturia on ajan hermoilla juuri nyt enemmän kuin koskaan. Kun paha maailma tuntuu lyövän miekalla vasten kasvoja, ei auta vastata kuin "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!"
 |
| "Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!" Kuva: Sari Niinikoski |
Musiikki kantaa tarinaa
Vaikka tarina on monille vanha tuttu ja elänyt
vuosisatoja niin kirjallisuudessa, näytelmissä kuin elokuvissakin, ei pieni päivitys ole sillekään pahitteeksi, varsinkin kun se tehdään musiikin keinoin. Musikaalin ohjaaja
Sari Niinikoski on onnistunut luomaan
Alexandre Dumas'n yli 1000 sivuisesta kirjasta eheän näytelmän, jossa musiikki kantaa tarinaa ja syventää kerrontaa valloittavalla tavalla.
24.10.2015 kantaesitys ensi-iltansa Lohjan Teatterissa saaneeseen Kolme Muskettisoturia -musikaaliin on tehty täyspitkän musikaalin verran kappaleita täysin omin voimin. Sari Niinikosken oivaltavat ja välillä traagisetkin sanoitukset kuljettavat juonta sujuvasti eteenpäin.
Joni Pitkosen,
Antti Kajanderin ja
Harri Frondenin säveltämät kappaleet tuovat esitykseen herkkiä, riipaisevan koskettavia sekä viihdyttäviä sävyjä. Musikaalina Kolmen muskettisoturin tarina toimii yllättävänkin hyvin ja tuo näytelmään lisää kerronnan ja tunteiden tasoja.
Upeaa soitantaa ja vauhdikasta menoa
Musikaalin kolmihenkinen bändi (Antti Kajander,
Joni Erikslund ja
Kalevi Reinikainen) koostuu lahjakkaista muusikoista, jotka soittavat saumattomasti yhteen. Erityismaininta täytyy antaa Antti Kajanderin mahtavista kitarasooloista, joissa hän vaihtaa välillä kitaraa toiseen miltei lennosta ja pääsee revittelemään rokkikappaleissa antaumuksella.
Kolme Muskettisoturia -musikaalia katsoessa ei kelloa tarvitse vilkuilla. Esitys ei sorru suvantokohtiin, koska niitä ei yksinkertaisesti löydy.Välillä juonta kuljetetaan eteenpäin lähes hengästyttävällä vauhdilla ja katsoja huomaa istuvansa salissa suu auki seuratessaan moninaisia juonenkäänteitä ja henkilöhahmoja.
 |
Aramis ( Jussi Pohjanen), Porthos (Johan Ehnberg) ja Athos (Joni Pitkonen).
Kuva: Sari Niinikoski |
Sympaattisia veikkoja, joihin on helppo samaistua
Kolme muskettisoturia eli Athos (
Joni Pitkonen), Porthos (
Johan Ehnberg) ja Aramis (
Jussi Pohjanen) ovat sympaattisia veikkoja, joihin katsojan on helppo samaistua. Leppoisista miekkosista kuoriutuu kuitenkin hetkessä piinkovia muskettisotureita, jotka puolustavat kuningastaan (
Petri Puttonen) vaikka viimeiseen mieheen asti tarpeen vaatiessa.
Athos
Kiehtovin on hieman synkkyyteen taipuvaisen Athoksen rooli, jonka Joni Pitkonen upeasti tulkitsee. Pitkonen on tuttu kasvo Lohjan Teatterin lavalla, mutta Athos on eittämättä miehen paras roolityö tähän mennessä. Athoksen pettymykseen johtaneesta rakkaudesta tuntema tuska varjostaa tämän elämää. Joni Pitkosen laulaessa "
Mun sydäntäin ei kukaan enää saa" -kappaleen, välittyy sydäntä riipaisevan rakkauden aiheuttama kipu teatterin viimeiseen penkkiriviin asti. Athoksen rooli ei varmasti ole henkisesti helpoimmasta päästä, mutta Pitkonen näyttelee erittäin koskettavasti vanhimman muskettisoturin kokemia tunteita.
Porthos
Johan Ehnbergin näyttelemä Porthos puolestaan on iloinen ja naisiin menevä muskettisoturi. Ehnberg on valovoimainen esiintyjä, joka ottaa pienillä eleillä lavan haltuun. Jos Athos on muskettisotureiden "grand old man", niin Porthos tulee hyvänä kakkosena "turvamiehen" elkein. Lauluosuudet vahvaääninen Ehnberg vetää hyvin, näkee selvästi, että miehellä on musikaalitaustaa aikaisemmista produktioista muissa teattereissa.
Aramis
Jussi Pohjasen Aramis on muskettisotureista selvästi kaunosieluisin, mutta älkää antako entisen pappismiehen ulkonäön hämätä. Tarpeen vaatiessa Aramiskin taipuu hurjiin miekkataisteluihin, joiden koreografioista vastaa ilkeää Rochefortia näyttelevä
Aivar Andrejev. Pohjanen on nähty Lohjan Teatterin lavalla ennenkin ja hän on kasvanut näyttelijänä huimasti. Pohjanen näytteleekin roolinsa hyvin ja varmasti.
Aramikselle ja Porthokselle olisi suonut enemmänkin näkyvyyttä. Tosin Kolmessa Muskettisoturissa on päähenkilöitä niin paljon, että juonen koossapysymisen kannalta tiettyjen henkilösuhteiden esiin nostaminen on tärkeämpää kuin kaikkien hahmojen taustojen kertominen. Sitä varten on Dumas'n kirja, jonka lukeminen kannattaa, mikäli ei ole sitä jo tehnyt.
Huimapäinen d'Artagnan
Huimapäistä, muskettisoturiksi pyrkivää d'Artagnania näyttelevä
Samuel Nuutinen aloitti teatteriharrastuksensa viime keväänä Lohjan Teatterin Pieni Merenneito -näytelmässä. Reilussa puolessa vuodessa nuoressa miehessä on tapahtunut huima muutos harrastajanäyttelijäksi, joka tietää mitä tekee ja on innokas oppimaan koko ajan lisää. Nuutisen ja tämän salaista rakastettua Constancea näyttelevän
Iiris Nikanteen välinen kemia toimii näyttämöllä hyvin ja nuorten yhteiset rakkauslaulut ovat sydäntälämmittävää kuultavaa. Samuelilla on soinnukas ja puhdas lauluääni, jota on ilo kuunnella.
 |
| D'Artagnan (Samuel Nuutinen) on aina valmiina taisteluun. Kuva: Sari Niinikoski |
Näyttävät joukkokohtaukset ja sulavaa miekkailua
Kolme muskettisoturia -musikaalissa on mukana 24 harrastajanäyttelijää, mikä on mahdollistanut näyttävien joukkokohtausten toteuttamisen. Ensimmäisenä kuultavan
"Syntinen Pariisi" -kappaleen joukkolaulu- ja tanssikohtaus ilotyttöineen kuljettaa katsojan suoraan Pariisin pimeämmälle puolelle. Tämä luo hyvää vastapainoa siveellisen hovineidon Constancen (Iiris Nikanne) sekä puhtoisen kuningattaren
(Sanna Nuutinen) rooleille.
Erityiskehut Kolme Muskettisoturia -musikaali ansaitsee myös miekkailukohtauksistaan. Miekat viuhuvat ja näyttelijät lentelevät välillä iskujen voimasta sellaisella vauhdilla, että heikompaa saattaisi jo hirvittää. Samalla miekkailukoreografiat ovat kuin sulavaa tanssia, jossa jokainen isku ja taistelijoiden käännähdykset on tarkoin harkittu ja hiottu toimivaksi kokonaisuudeksi.
 |
Musikaalin yhtenä kantavana teemana toimivat rakkaustarinat,
kuten Constancen (Iiris Nikanne) ja d'Artagnanin (Samuel Nuutinen) nuori ja viaton salasuhde.
Kuva: Sari Niinikoski |
Kaiken voittava rakkaus
Musiikin lisäksi Kolme Muskettisoturia -musikaalin kantava teemana toimivat päähenkilöiden väliset rakkaustarinat. Constancen ja d'Artagnanin nuori ja viaton salasuhde, kuningattaren ja kuninkaan onneton pakkoavioliitto, toisaalla kuningattaren suhde nuoreen rakastajaansa Buckinghamin herttuaan (
Arttu Keisala), joka uhkaa syöstä Ranskan sotaan Englannin kanssa ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä kaipausta, mutta myös katkeroitunutta vihaa sisältävä Athoksen ja Mylady Winterin (
Elise Hujanen) yhteinen historia.
Musikaalin kappaleet kietoutuvat pitkälti rakkauden tai sen puutteen ympärille ja se toimii; melko paatunut saa sydämeltään olla, jos ei Kolme Muskettisoturia herätä mitään tunteita. Vaikka tarinassa on myös traagisia ja synkkiä elementtejä, tärkein on silti kaiken voittava rakkaus.
Osuvat roolivalinnat
Kolmen Muskettisoturin roolivalinnat ovat osuneet todella nappiin.
Seppo Lehtelä kardinaali Richelieuna on oiva valinta roolinsa hersyvän mielipuolisena kaikuvaa naurua myöden. Aivar Andrejev puolestaan näyttelee kardinaalin oikeaa kättä, pisteliästä Rochefortia koko olemuksellaan.
Uutena kasvona Lohjan Teatterissa nähdään kapteeni Trevillen roolissa
Heikki Sutinen, joka esittää Muskettisotureiden joukkojen johtajaa asiaankuuluvalla arvokkuudella. Arttu Keisala Buckinghamin herttuana on valloittava nuorukainen, joka hallitsee liehittelyn jalon taidon, mutta uskaltaa silti taistella rakkautensa kohteesta sodan syttymisen uhallakin.
Petri Puttonen tekee vakuuttavan roolityön Ranskan kuningas Ludvig XIII:na. Puttosen kuningas on vahva johtaja, mutta samalla herkkä ja epävarma johtuen mutkikkaasta suhteestaan kuningatar Annaan. Katala kardinaali yrittää vedellä kuningasta kuin marionettia naruista, mutta tiukan paikan tullen kuningas ei olekaan niin vietävissä kuin voisi hänen aamutossujensa ulkonäöstä päätellä.
 |
Kuningatar Anna
(Sanna Nuutinen)
Kuva: Sari Niinikoski |
 |
Mylady Winter
(Elise Hujanen)
Kuva: Sari Niinikoski |
 |
Constance (Iiris Nikanne)
Kuva: Sari Niinikoski |
Kuningatar Anna
Naispääosanesittäjiä on myös ilo katsella ja kuunnella. Sanna Nuutinen Ranskan kuningatar Annana on samaan aikaan aristokraattinen ja arvokas, mutta toisaalta hyvin samaistuttava ja inhimillinen kaivatessaan onnettomassa avioliitossaan toisen miehen syliin. Ja mikä ääni Sannalla onkaan, kuin suoraan oopperalavoille tehty!
Constance
Iiris Nikanne Constancena on ihastuttavan viaton ja herkkä, mutta toisaalta peloton ja kuningattarelleen viimeiseen saakka uskollinen hovineito. Iiriksen lauluääni sopii romanttisiin kappaleisiin mainiosti ja olisi omiaan jossakin Disneyn piirretyssä.
Mylady Winter
Elise Hujanen näyttelee pahiksen eli Mylady Winterin roolin uskottavasti. Mylady Winter ylenkatsoo kaikkia, eikä pelkää liata käsiään, mikäli hän itse hyötyy siitä jotenkin. Elisen lauluääni pääsee oikeuksiinsa varsinkin tietynlaista revittelyä vaativissa kappaleissa, kuten
"Musta enkeli", jossa hän tuntuu todella hajoittavan ja hallitsevan koko lavaa.
Muutkin Kolme Muskettisoturia -musikaalin näyttelijät ovat uskomattoman taitavia, eikä heitä todellakaan harrastajanäyttelijöiksi uskoisi. Se tekemisen into mikä näiltä harrastajilta löytyy, myös näkyy!
 |
Lohjan Teatterin Kolme Muskettisoturia -musikaali on valloittava teatterielämys, joka pitää kokea itse.
Kuva: Sari Niinikoski |
Valloittava teatterielämys
Kaikenkaikkiaan Lohjan Teatterin Kolme Muskettisoturia -musikaali on valloittava teatterielämys. Esitys, joka alkaa dramaattisesti polttoraudalla poltetun naisen huudolla ja päättyy mukaansatempaavaan koko näyttelijäkaartin laulamaan
"Athos, Porthos, Aramis" -kappaleeseen, on kuin huimaa vuoristorataa alusta loppuun asti.
Näyttelijöiden ja sitä kautta myös katsojien tunteet vaihtelevat musikaalin edetessä laidasta laitaan ja loppukumarrusten jälkeen salista poistuu joukko pöllämystyneitä katsojia, koska tällaista he eivät varmasti ole nähneet missään koskaan aikaisemmin. Lohjan Teatterin Kolme Muskettisoturia -musikaalia ei voi kunnolla millään sanoilla kuvailla, se pitää kokea ihan itse. Hyvä Lohjan Teatteri, jatkakaa samaan malliin!
